Nils Gustaf Malmbergin Sukuseura r.y.
PDF Tulosta
Otteita Pentti Taipaleen kirjoitus vuoden 1993 sukukirjasta Nils Gustav Malmbergin suku

HERMAN-VELI

Herman Hermanninpoika Malmberg (4.11.1809-10.5.1853) solmi avioliiton Laihian kirkkoherran Johan Stenbäckin tyttären Johanna Stenbäckin kanssa (s. 24.10.1807). Heillä oli kahdeksan lasta. Hilma Johanna- niminen tytär kihlautui 16-vuotiaana silloin Inkerin kirkkoherrana toimineen Edvard Vilhelm Borgin kanssa. Isoäidin Elisabet Margaretan onnittelukirje poikansa tyttärelle on julkaistu Hengellisessä Kuukauslehdessä 1924, 69-70. Elias Lönnrot antoi E.V. Borgille todistuksen lapinkielen ”kiitettävästä taidosta”. Borg muutti myöhemmin Pieksämäen kirkkoherraksi. Herman Malmbergin lapsista toiseksi nuorin Lars August valmistui papiksi ja toimi Haukiputaalla.

NILS GUSTAV

Nils Gustaf Malmbergin koti siirtyi Ylistarosta Reisjärvelle ja sieltä Laihialle, jonne hänen isäpuolensa Johan Simelius tuli kappalaiseksi 1824. Nils Gustaf kävi koulua Raahessa, Oulussa ja Vaasassa. Ylioppilaaksi tullessaan 1827 hän sai arvosanan pueris bonae spei, mikä merkitsee hyvin tyydyttävää, ”hyviä toiveita lupaavalle nuorukaiselle”. Kirjoittauduttuaan Turun akatemiaan Nils Gustaf ilmoittautui teologiseen tiedekuntaan. Opiskelu keskeytyi kohta alkaessaan 4. ja 5. päivän välisenä yönä syttyneen Turun palon vuoksi. Yliopisto siirtyi Helsinkiin vuotta myöhemmin. Tuon väliajan Malmberg oli kotiopettajana Ruovedellä.

Myös opintojen uusi alku Helsingissä keskeytyi yllättävästi helmikuussa 1829. Pietarin ruotsinkielisen seurakunnan kirkkoherra oli pyytänyt Yliopistoa suosittelemaan sopivaa ylioppilasta saarnaajanapulaiseksi. Näin Nils Gustafin eteen tuli 1829 vaihe, jolla oli huomattava vaikutus hänen elämäänsä. Tämä aiheutui kosketuksesta herätysliikkeeseen, joka Pietarissa silloin vaikutti. Tuo herätysliike oli saanut virikkeitä useilta tahoilta, ja sen huomattavin sytyttäjä oli pastori Martin Boos (1782-1825). Liike oli kohdannut ankaraa vainoa, minkä vuoksi sen kannattajia oli paennut Pietariinkin. Malmberg tutustui noihin pakolaisiin ja heiltä saamistaan kirjoista Boosin sanomaan. Näin hän sai kipinän, joka teki hänestä sytyttävän julistajan. Seurauksena oli hänen kuulijakuntansa voimakas lisääntyminen, mutta myös karkotus Pietarista. Hänelle oli avautunut papin kutsumus uudessa valossa.

Nils Gustaf vihittiin papiksi keväällä 1830 ja määrättiin Kalajoen kirkkoherran apulaiseksi. Jo hänen ensimmäinen saarnansa Kalajoella herätti poikkeuksellista huomiota. Malmberg sai 1833 siirron Pidisjärvelle ja joutui yhteyteen Pohjois-Savon herännäisyyden kanssa. Paavo Ruotsalaisen johtama herännäisyys oli rahvaan liike, siksi papisto oli suhtautunut siihen varauksellisesti. Kun Malmberg kohtasi Ruotsalaisen Pidisjärvellä helluntaina 1834, heidän välilleen syntyi läheinen ystävyys. Kuvatessaan Ukko Paavon julistaman sanoman merkitystä itselleen Malmberg sanoi Ruotsalaisen nylkeneen hänestä Pietarissa saadun kristillisyyden. Tuolla kohtaamisella oli historiallinen merkitys Malmbergille ja koko herännäisyydelle.

Voimakkaasti laajentunut herännäisyys aiheutti voimistunutta vastustusta. Kalajoen käräjillä (1838-1840) Malmberg ja eräät hänen ystävänsä tuomittiin sakkoihin ja puolen vuoden viraltapanoon. Malmberg siirrettiin Lapualle 1838, Wasan läänin silloin huonomaineisimpaan seurakuntaan. Syytteistä huolimatta hän piti seuroja Lapuallakin sekä järjesti lastenopetusta. Viimeksi mainittuunkin toimintaan kirkkoherra Alcenius ja arkkipiispa Melartin suhtautuivat pidättyvästi. Kun Malmbergin viraltapanon aika oli päättymäisillään, hänet aiottiin siirtää Ahvenanmaalle. Tuossa tilanteessa syntyi Lapualla kansannousu Malmbergin puolesta. Lapualaiset esittivät pitäjänapulaisen viran perustamista häntä varten. Perusteluinaan he vetosivat hänen hyviä tuloksia tuottaneeseen lastenopetustoimintaansa, jonka tarpeen he olivat tulleet näkemään. Perusteluissa ei viitattu lainkaan seuraliikkeeseen, vaikka Malmberg oli jopa rakennuttanut seuratuvan Kauppilan viereen. Näin murtui tuomiokapitulin vastustus ja Malmberg saattoi jatkaa toimintaansa Lapualla.

Malmbergistä kasvoi ennen pitkää herännäisyyden merkittävin henkilö Paavo Ruotsalaisen rinnalla. Mutta sisäiset vaarat olivat ulkoisia vaaroja tuhoisampia. Tämä koettiin herännäisyydenkin vaiheissa. Sen keskuudessa 1850 tienoilla syntyneen sisäisen kriisin aikana Etelä-Pohjanmaan herännäispapit erosivat Malmbergistä. Viime vuosien tutkimus ja aikaisemmin käyttämättömät lähteet ovat valottaneet uudella tavalla tuon kriisin syitä ja Malmbergistä luopuneiden pappien motiiveja.

SOFIA AMANDA KAROLINA BERGROTH

Toimiessaan Kalojoen suurseurakunnan kirkkoherran apulaisena Nils Gustaf solmi 12.9.1832 avioliiton Ruoveden kirkkoherran Karl Henrik Bergrothin ja Catharina Sofian (o.s. Polviander) tyttären Sofia Amanda Karolinan (6.3.1810-21.11.1851) kanssa. Puolisoonsa Nils Gustav tutustui ollessaan ylioppilaaksi tulonsa jälkeen kotiopettajana Ruovedellä kapteeni Enehjelmin perheessä Ritoniemen kartanossa. Nils Gustafin ja Sofian ensimmäinen koti oli Kalajoen pappilan piharakennuksessa.

Bergrothin perheessä oli neljä poikaa ja viisi tytärtä. Pojista tuli pappeja ja tyttäristä pappilan emäntiä, joten Malmbergin perhettä ympäröi laaja sukulaispiiri. Lapsista vanhin oli Johan Mikael s. 16.3.1809, joka vihittiin 4.4.1831 avioliittoon Ebba Lovisa Cajanuksen (s. 23.12.1907) kanssa. Hän toimi papiksi valmistuttuaan isänsä apulaisena Ruovedellä sekä myöhemmin pihlajavedellä. Sofia Amanda Karolina oli ikäjärjestyksessä toiseksi vanhin. Kolmas lapsi Emilia Charlotta (s. 23.6.1812) vihittiin 12.1.1842 avioliittoon Kirkkonummen pitäjänapulaisen Matias Hellstenin (s 26.6.1814) kanssa. Hellsten toimi myöhemmin Hämeenkyrön kirkkoherrana. Neljäs lapsista Karl Edvard (s. 21.8.1813) sai puolisokseen (vih. 19.1.1841) Vöyrin pappilan tyttären Karolina Amalia Stenbäckin (s. 1.3.1813). Toimipaikka oli aluksi Längelmäki, myöhemmin Ähtäri. Karl Edvard ja puolisonsa olivat Malmbergille sisaruksista ehkä läheisimät. Heidän Hanna-tyttärensä puoliso oli Martin Wegelius, musiikkimies. Sisaruksista viides Berndt Gustaf (s. 19.4.1815) vihittiin 9.12.1842 avioliittoon senaatin kamreerin tyttären Anna Loviisa Nordensvanin (s. 7.2.1818) kanssa. Hän toimi Tampereen tehtaan- ja kaupunginsaarnaajana. Sisaruksista kuudes Evelina Augusta (s. 16.8.1816) vihittiin 16.8.1838 avioliittoon Fransa Oskar Durchmanin kanssa. Paavo Ruotsalainenkin oli häissä mukana. Durchman toimi lähituntumassa Malmbegin kanssa. Sisaruksista seitsemäs Frans Henrik (s. 1.12.1817) sai puolisokseen Essenin tytärpuolen Hilda Elisabet Fabritiuksen (s.8.6.1815) kuuluisissa Espoon häissä 3.7.1843. Toimipaikkoja oli Längelmäki, Pihlajavesi ja Keuruu, jossa kirkkoherrana 1847-1881. Sisaruksista toiseksi nuorin Selma catharina (s. 19.6.1819) vihittiin avioliittoon 11.1.1841 Tampereen tehtaansaarnaaja J. Grönbergin (s. 10.2.1813) kanssa, joka myöhemmin toimi Messukylässä. Sisaruksista nuorin Olivia Wilhelmina (s. 22.11.1820) vihittiin 11.1.1841 avioliittoon Julius Immanuel Berghin (s. 30.3.1818) kanssa, joka toimi yliopiston heprean kielen dosenttina 1839-1844, myöhemmin Kuopion lukion opettajana ja rehtorina sekä Limingan kirkkoherrana.

Nils Gustaf Malmbergin ja Sofia Amanda Karolina Bergrothin avioliitosta syntyi seitsemän lasta. Esikoispoika sai raamatullisen nimen Salatiel (Sealtiel), joka esiintyi Daavid-kuninkaan sukuluettelossa 1. Aikak 3:17. Nimen pohjana on anomista merkitsevä sana, joten se sisältää ajatuksen: Jumalalta olemme hänet anoneet. Muut lapset olivat Eliel, Ida, Sofia, Gustaf, Frans, Lydia ja Julia.

Sofia Amanda Karolina Malmberg kuoli 21.11.1851, siunauksen toimitti Yli-härmässä 19.12.1851 J.I. Bergh. Hän kuvasi vainajan elämänvaiheita perheenäitinä ja mainitsi erityisesti hänen veisuulahjansa.

HELENA JAAKONTYTÄR HUHTALA

Nils Gustaf Malmberg solmi toisen avioliiton 6.4.1853 isokyröläissyntyisen torpparintyttären Helena Jaakontytär Huhtalan kanssa (26.8.1818-4.3.1882). Palveltuaan nuorena Orisbergin pappilassa tämä oli hoitanut Marielundin taloutta vuodesta 1845. Tästä avioliitosta syntyi 13.2.1854 Wilhelm.

Nils Gustafin kuoltua 21.9.1858 perhe jäi puutteeseen pesän velkojen vuoksi. Entiset ystävät tukivat ainakin Gustaf -pojan koulunkäyntiä. C.G. von Essenin mukaan isä kutsui elämänsä viimeisenä iltana 4-vuotiasta Wilhelm-poikaansa: ”Tule lapseni, siunaa isääsi”. Wilhelmistä kasvoi isänsä työn jatkaja. Malmbergin kerrotaan olleen viisi tuhatta henkeä.

Helena Huhtalan vanhemmat Jaakko Jaakonpoika Yli-Heikkilä (s. 23.9.1776) ja vaimonsa Susanna Juhontytär Latva-Varpula (s.23.4.1873) olivat kirjoilla Isonkyrön Laurolan kylän Yli-Heikkilän talon kohdalla. Tiedot Helenan isästä, isoisästä sekä tämänkin isästä osoittavat isän suvun kiinteästä yhteydestä Yli-Heikkilän vanhaan kantatilaan. Isonkyrön vanhojen talojen luettelossa mainitaan Laurolan kylässä 1546 olleen 12 taloa mm. Heikkilä ja Perttilä.

Helenan isä Jaakko Jaakonpoika Heikkilän vanhemmat olivat Jaakko Matinpoika Heikkilä (s. 1754) ja puolisonsa Margareta Jaakontytär Iso-Palo (s. 31.3.1753). Jaakko Matinpoika Heikkilän (s. 1727) vaimo oli Liisa Kukinta (s. 1826).

Helenan äidin vanhemmat olivat Juho Kustaanpoika (Vähäkyröstä) s. 11.12.1731, k. 15.7.1803 ja vaimonsa Liisa Tuomaantytär (Vähäkyröstä) s.1740, k. 27.6.1790.

Jaakko Jaakonpoika Heikkilällä ja puolisollaan Susanna Juhontytär Latva-Varpulalla Ritaalassa oli kahdeksan lasta, joista Helena oli järjestyksessä kuudes. Liisa (s. 28.9.1805), Greta (s.7.1.1808), Susanna (s. 26.10.1810), Hedvig (s. 15.9.1813), Maria (s. 2.4.1816), Helena (s. 26.8.1818), Justina (s. 20.11.1820) ja Johan (s. 8.10.1823).

Kirkonkirjoissa Helenan isä käyttää sukunimeä Yli-Heikkilä (tai Heikkilä). Huhtala-nimi on mahdollisesti peräisin myöhemmältä ajalta, jolloin Helenan isästä oli tullut kotitalonsa torppari.

***

Muuttuvassa maailmassa monet temmattiin irti juuriltaan, jopa etäälle synnyinseuduiltaan ja yhteydestä lähiomaisiinsa. Tästä aiheutuu vieraantumista. Samalla sukulaissuhteiden merkitys syvenee. Herää tarve tutkiskella omia juuriaan, tutustua esivanhempien ja entisten sukupolvien työhön ja vaiheisiin. Vaikka he elivät ja toimivat nykyisen sukupolven mahdollisuuksiin verrattuna vaatimattomissa oloissa, heidän antamansa henkinen perintö herättää nöyrää kiitollisuutta ja sitä mieltä, joka sisältyy sanoihin: ”Et sinä kannata juurta, vaan juuri kannattaa sinua.” (Room 11.18)

 
 
 
 
 
 
Nils Gustaf Malmbergin Sukuseura r.y.
Sukuseuran vaakuna
© 2008-2014 Nils Gustaf Malmbergin Sukuseura r.y.