Nils Gustaf Malmbergin Sukuseura r.y.
PDF Tulosta

Otteita Pentti Taipaleen kirjoitus vuoden 1993 sukukirjasta Nils Gustav Malmbergin suku

 

NIILO KUSTAAN LAPSET KIRJEIDEN VALOSSA

 ELIEL

VENÄJÄN KEISARILLISEN TALLIN PÄÄLLIKKÖ

Nils Gustaf Malmbergin perheeseen kuului kahdeksan lasta. Heistä seitsemän syntyi hänen ensimmäisestä avioliitostaan Sofia Bergrothin kanssa. Kahdeksas lapsista, Wilhelm, syntyi hänen toisesta avioliitostaan Helena Huhtalan kanssa.

Ensimmäinen lapsista, Salatiel, kuoli aivan pienenä muutaman kuukauden ikäisenä. Seuraava poika sai nimekseen Eliel. Hän samoin kuin myöhemminkin syntyneet pojat olivat nuorina aikamoisia rasavillejä. Tämä käy ilmi Piippolan pappi Helanderin pojan muistelmista. Pojat saivat alkeisopetuksensa Piippolan papin koulussa. Papin poika väittää, että poikien opinhalu ei ollut kehuttava, vaan heidän aikansa kului enemmänkin temmellyksissä niin, että isän piti usein poikia nuhdella. Kerrankin isä oli kiivastuksissaan käskenyt Fransin mennä ”niin pitkälle kuin tietä piisaa”. Tämä olikin lähtenyt painelemaan pitkin järven jäätä niin, että palvelijan oli noudettava hänet takaisin.

 Eliel ei myöhemminkään menestynyt koulussa. Hänet erotettiin Vaasan yläalkeiskoulusta. Koulun ankaraksi tunnettu rehtori Lauri Stenbäck kirjoitti isälle ja kertoi Elielin joutuneen kiinni siitä, että oli lainannut rahaa yläluokkalaiselta. Tämä ei koulun sääntöjen mukaan ollut sallittua. Isä kiiruhti rehtorin puheille asiaa selvittämään ja äiti lähetti pojalleen kuolinvuoteeltaan kehotuksen palata huonoilta teiltä. Tänä päivänä rikkomusta ei pidettäne merkittävänä. Isäkin oli rangaistuksen kovuutta ihmetellyt ja huomauttanut, että yhtä suuressa määrin rikollisia ovat rahojen antajat. Eliel sai potkut Vaasan yläalkeiskoulusta. Isä toimitti hänet Kuopion lukioon, missä uskonnon lehtorina toimi hänen ystävänsä Julius Bergh. Opiskelijat kutsuivat, Stenbäckin kertoman mukaan, Kuopion koulua Eldoradoksi siellä vallitsevan lempeän kohtelun vuoksi. Elielin opiskelu ei kuitenkaan Kuopion lukiossakaan edistynyt ja hän joutui myös sieltä eroamaan.

Elielin varsinainen elämänura alkoi Vaasan ruotuväessä, mistä hän vuotta myöhemmin siirtyi Venäjälle sotaväkeen. Siellä hän nopeasti kohosi vänrikiksi. Vuonna 1863 hän oli jo aliluutnantti. Kolmisen vuotta myöhemmin hän on everstiluutnanttina Pinskin poliisipäällikön virassa. Eliel menestyi sotilaan uralla Venäjällä niin, että hänestä lopulta tuli Keisarillisen tallin päällikkö Pietarissa.

Eliel kirjoitti äitipuolelleen, jota hän, niin kuin Niilo Kustaan muutkin lapset, kutsui rakkaaksi äidikseen: ”Työtä minulla on täällä paljon. Täytyy opettaa sotamiehiä äkseeraamaan, ampumaan, tappelemaan bajunetilla, lukemaan, kirjoittamaan ja räknäämään. Ne ovat tyhmiä kyllä niin, että pitää usein vihastua ja Lapuan nuoret muistavat kukaties vielä minut kinkeriajoilta, että minun vereni kiehuu. Sen näkevät nyt joka päivä minun sotamieheni täällä.

Eliel kertoo kirjeissään myös kirkollisesta elämästä. ”Luterilaista kirkkoa ei täällä ole, mutta joka kesä tulee tänne saksalainen pappi meidän uskontunnustuksesta ja silloin me aina käymme Herran ehtoollisella.” Pinskin kaupungissa oli erityisen paljon juutalaisia.. Eliel kertoo näiden jumalanpalveluksista: ”Minä olin kerran siellä ja kaikki miehet seisoivat, kirkko täynnä, lakit päässä ja valkoisissa vaatteissa ja korkealla äänellä rukoilivat ja kun ne lopettivat alkoi Pappi eli Rabbi huutaa ja kohta kaikki huusivat kuin hullut.”

Eliel, samoin kuin häntä viisi vuotta nuorempi Kusti-velikin, olivat huolissaan velipuolensa Wilhelmin kohtalosta. ”Mitä te tuumaatte Villen kanssa tehdä,” hän tiedustelee. ”Olisi hyvä, jos hän saisi lukea ja mennä kouluun, sillä hyvää talonpoikaa hänestä kumminkaan ei tule ja puoliherra ei mihinkään kelpaa.”

Puolan sodan alettua Eliel joutui rintamalle. Kerran hänen hevoseensa osui luoti ja kerran hän sai itsekin haavan kaulaansa. Eliel kertoo kirjeissään myös naima-aikeistaan. ”Minä tuumaan naida majorin tyttären Varvara Lomatshevskyn ja sitten minä tulen Lapualle näyttämään sitä teille ja Rautakorven Tiinalle.” Häät pidettiin Minskissä 1867. Perheeseen syntyi neljä lasta.

Elielin perheen myöhemmistä kohtaloista ei ole tietoa.

 
 
 
 
 
 
Nils Gustaf Malmbergin Sukuseura r.y.
Sukuseuran vaakuna
© 2008-2014 Nils Gustaf Malmbergin Sukuseura r.y.