Nils Gustaf Malmbergin Sukuseura r.y.
PDF Tulosta
Pentti Taipaleen kirjoitus vuoden 1993 sukukirjasta Nils Gustav Malmbergin suku

 

BIOGRAFISEN NIMIKIRJAN TIETOJEN TODENPERÄISYYS

Nils Gustaf Malmbergin elämänvaiheet ovat viime aikoina tulleet uudelleen tutkiskelun kohteeksi. Ennen kaikkea on selvitetty hänen yksityiselämästään Suomen Historiallisen Seuran toimittamaan, vuosien 1879-1883 Nimikirjaan tehtyjen merkintöjen alkuperää. Minkälaisista merkinnöistä on kysymys, se selviää oheisesta Nimikirjasta otetusta otteesta.

”Tultuaan ylioppilaaksi 1827 oleskeli Malmberg jonkun ajan Pietarissa E. K. Ehrströmin apusaarnaajana. Siellä tunnetun J. Gossnerin synnyttämä herätys häneen syvästi vaikutti ja mahtavilla saarnalahjoillaan hän matkaansai suuren liikkeen seurakunnassa. Tuo herätti huomiota ja M. sai käskyn 24 tunnin sisässä suoriutua pois Pietarista. Yliopistossa sitä vastoin häntä, sekä ennen että jälkeen tuota Pietarissa käyntiä, huvittivat kaikenmoiset poikain kurit. Hänet vihittiin papiksi 1830 ja määrättiin kirkkoherran apulaiseksi Kalajoelle, jossa pian tutustui Jonas Laguksen kanssa ja antautui hänkin tulisen ja pelottoman luonteen rohkeudella sekä tavattomilla puhelahjoillaan uskonnollisen herätyksen apostoliksi. Itse on hän jättänyt vilkkaan kertomuksen tutustumisestansa Paavo Ruotsalaisen kanssa (1834), jonka oppia hän silloin vastusteli, mutta itse viehätettynä sitten innokkaasti levitti.

Vuonna 1836 M. siirrettiin välisaarnaajaksi Pidisjärvelle, josta saarnoilla ja kokouksilla viritetty herätys lavealle levisi. Sinne muutti Iisalmesta eräs Ruotsalaisen oppilas Vilho Niskanen, joka pian tuli ystäväksi M:n kanssa; mutta siitä tuttavuudesta näkyy syntyneen joku eriäväisyys Ruotsalaisen opista.. Oikeuden käynnissä heränneitä vastaan 1838 sanoi Lagus huomanneensa M:ssa taipumusta suurempaan evankeliseen vapauteen, kuin itsensäkieltäymykselle sekä lihan kuolettamiselle soveltui ja Ruotsalainen varoitti kirjeissä M:ia ja hänen sanakuulijoitaan Lapualla, johon M. 1843 oli päässyt pitäjänapulaiseksi, Nikolaiitain töistä (2 Piet. 2: 10-16). Luultavasti Ruotsalainen paremmin kuin muut siihen aikaan tunsi M:n taipumukset, mutta sinne missä M. saarnasi tulvasi edelleen kansaa kaukaisistakin pitäjistä, kymmenien peninkulmien takaa.

Ihmetellen kuuntelivat M:n vastustajatkin hänen saarnojansa. Tuo maassamme tavallinen, pitkäpiimäinen, surkea saarnaamistapa oli M:lle outo. Mitä rikkaimmalla, suloisimmalla kansan kielellä puhui hän yksinkertaisesti, sydämellisesti, veljellisesti, kuten ihminen puhuu omaisillensa kun on sydän täysi, ja tuhansille tuntui kuin Jumalan oma ääni olisi tunkeutunut heidän sydämiinsä. Vaikka kuuluu olleen näissä saarnoissa sisällys (etenkin Tollessonin ja Struenseenin) postilloista lainattua, saivat ne saarnaajan tavattomasta sovittamistaidosta ihmeellisen vaikutuksensa.

Mutta jota suurempi M:n vaikutusvoima kansaan oli, sitä katkerampi oli heränneiden suru kun, hänen vaimonsa kuoltua 1851, huhut alkoivat toteutua, että hän virkansa ohella vietti irstasta elämää, juopuen salaa illoin ja käyttäen pyhää virkaansakin keinona lihallisten himojensa tyydyttämiseen. Entiset ystävät hänestä vähitellen luopuivat ja hänessä oli sammunut herännäisyyden hilpein liekki Pohjanmaalla. Niin kiintynyt oli kuitenkin M:n muisto entisten sanankuulijainsa sydämiin, että hänen kuoltuaan1858 syyskuun 21 p., 5000 henkeä seurasi vainajaa hautaan.

M. oli kookas ja kaunis mies, hänen katseensa ja käytöksensä uljaan päällikön. Ensimmäisen, jalon vaimonsa Sofia Amanda Karoliina Bergrothin kuoltua nai M. erään palvelustyttönsä.”

Nimikirjan Niilo Kustaata halventavia ja suuresti häpäiseviä tietoja pidettiin laajemmissakin piireissä tosina. Niinpä pappismies Elis Bergroth kirjoitti kirjassaan Vartijanääniä Suomen Sionista, kuvatessaan Niilo Kustaa Malmbergia: ”Hän ihan hurmasi kansan lahjoillansa, niin että se antoi hänelle anteeksi kaikki, jopa irstaisen elämänkin, johon hän vaipui. Hän ei näetten voinut kantaa sitä kunnioitusta, jopa jumaloitsemista, jota hänelle niin runsaasti tarittiin.”

LASTEN KÄSITYS

Niilo Kustaan lapsissa Nimikirjan tiedot herättivät hämmästystä ja suurta pahennusta. Lapset, jotka hyvin tiesivät isää mustaavat huhupuheet perättömiksi, yrittivät mahdollisuuksiensa mukaan osoittaa niiden valheellisuuden. Ennen kaikkea Gustaf, Lydia ja Julia painostivat Wilhelmiä vaatimaan lujasti isän parjaajilta selvitystä. He arvelivat Wilhelmillä olevan siihen parhaat mahdollisuudet.

Kusti halusi käytettävän ankaria sanoja syyttäjän äänen vaimentamiseksi. Lydia matkusti 1888 jopa Helsinkiin asti Vartijanääniä-toimittajan puheille, kuullakseen tämän perustelut räikeille väitteille. Julia kirjoitti nasevan kirjeen herännäisyyden historian kirjoittajalle, M. Rosendahlille, joka ei ollut riittävän selvästi tuominnut isän panettelijoita.

Lasten puheille ei kuitenkaan annettu mitään arvoa ennen kuin Wilhelm, joka silloin oli Kiuruveden kirkkoherra, vuonna 1886 lähetti Uuteen Suomettareen Nimikirjan toimittajille suunnatun tie3dustelun heidän todellisista tarkoituksistaan. Hän huomautti, että olisi tiedusteltava niiltä henkilöiltä, jotka tunsivat hänen isänsä, niin saataisiin kuulla aivan toisenlainen vakuutus hänestä.

Biografisen Nimikirjan toimitus, vaikka olikin vakuuttunut menettelynsä oikeutuksesta, päätti noudattaa saamaansa suositusta ja lähetti sanomalehtiin kirjelmän, jossa se kehotti kaikkia niitä, joilla oli luotettavia tietoja Nils Gustaf Malmbergin elämänvaiheista, hänen vaikutuksestaan herännäisyyden johtajana sekä varsinkin hänen ”laitteenalaisesta loppuelämästänsä”, esittämään tietonsa Suomen Historialliselle Seuralle, joka oli Nimikirjastansa vastuussa.

KANSAN KÄSITYS

Historiallisen seuran toimitus sai runsaasti vastauksia. Lähes sata henkilöä antoi vakuutuksensa. Heistä vain yksi ilmoitti yhtyvänsä Nimikirjassa esitettyihin tietoihin. Hän piti niitä oikeina, vaikka ne olisi hänen mielestään kyllä voitu esittää ”keveämmillä sanoilla”. Hän ei kuitenkaan ollut allekirjoittanut kirjelmäänsä, olipahan vain varustanut kirjoituksensa merkinnällä ”Asian tuntija”.

Noin sadan henkilön valaehtoisesti allekirjoittamissa lausunnoissa ilmoitettiin Nimikirjassa mainittujen, Malmbergia halventavien tietojen olevan perättömiä. Niissä jopa ihmeteltiin, että häpäiseviä tietoja oli julkaistu kuulematta asioita hyvin tuntevia henkilöitä. Kirjelmien allekirjoittajien joukossa oli useita Malmbergin pappilassa työskennelleitä apulaisia. Näistä merkittävin oli lastenhoitajana 20 vuotta, aina Malmbergin kuolemaan asti, toimineen Maria Kellokankaan kertomus.

Wilhelmkin lähetti oman vastauksensa. Hän jäljensi siihen otteen isänsä kirjeestä langolleen Julius Immanuel Berghille. Niilo Kustaa kirjoitti: ”Täällä minua väijytään, urkitaan ja kysellään minusta, ei kuitenkaan minulta itseltäni tai niiltä, jotka minut tuntevat, vaan niiltä, jotka eivät minua tunne. Käännellään, vääristellään ja muutellaan omien halujensa mukaan. Sellainen olisin muka minä. Onneton se, joka joutuu suruttomien ja tekopyhien käsiin. Hänen maailmansa on kärsimysten maailma. Mutta olkoon niin! Täällä ei ole parempaa odotettavissa.” Wilhelm mainitsi myös isänsä raamattunsa alkulehdille kirjoittamat sanat: ”Vaimoani kohtaan en ole koskaan ollut uskoton, en ajatuksissa, sanoissa tai teoissa, niin totta kuin Jumala minua auttakoon hengen ja ruumiin puolesta.”

HISTORIALLINEN SEURAN VASTAUS

Perehdyttyään saamiinsa vastauksiin Historiallinen Seura 20.5.1887 totesi Nimikirjaan tehdyt lausumat Nils Gustaf Malmbergin elämästä liian yksipuolisiin tietoihin perustuviksi ja päätti merkitä pöytäkirjaan lausuman: ”Koska syystä on herättänyt huomiota ja pahennusta, että Biografisessa Nimikirjassa on julkaistu varma päätös asiassa, josta niin eri mieltä on ja panettelu silminnähtävästi on paljon vaikuttanut, päätti Seura sanomalehdissä julistaa mitä tämän päivän pöytäkirja asiassa sisältää.”

Päätös julkaistiin mm. Uudessa Suomettaressa saman vuoden kesäkuun 6. päivänä. Sen perusteluissa viitattiin Seuran lehtitiedustelulla saamiin vastauksiin. Useimmat tosiasiat, joita perusteluissa painotettiin, oli otettu Wilhelmin lähettämästä vastauksesta. Niiden joukossa oli von Essenin vastaus Wilhelmin isänsä väitettyä juopottelua koskevaan kyselyyn. Perusteluissa viitattiin myös Wilhelmin mainintaan beckiläisyydestä, jota osa herännäisyyden kannattajista oli, Niilo Kustaan vastustuksesta huolimatta, alkanut suosia. Perusteluissa mainittiin myös Niilo Kustaan kirje langolleen ja hänen raamattunsa alkulehdillä ollut uskollisuuden vakuutus. Erityisesti perusteluissa mainitaan lastenhoitaja Maria Kellokankaan valaehtoinen todistus.

C.G. VON ESSENIN VASTAREAKTIO

Nimikirjan tietolähteenä pidetty teologian professori Carl Gustav von Essen, jonka arvovalta näin oli pahasti kärsinyt, moitti sanomalehdissä päätöstä ja jatkoi entistä räikeämmin syyttelyään. Hän lähetti Finland-lehteen kirjoituksen, jossa hän omalla tavallaan reposteli päätöksen perusteluissa mainittuja tosiasioita. Seuraus oli, että Historiallinen Seura teki asiassa uuden päätöksen. Tämän 28.9.1887 tehdyn päätöksen sanamuoto kuuluu: Seura ”päätti ottaa nämä seikat pöytäkirjaansa, koska se valaisi miten erehdyttävän ja vaillinaisen tiedonannon kautta oli ruvettu arvelemaan, Että Biografisen Nimikirjan kuvaus mahdollisesti oli liian ankara. Sen lisäksi Seura päätti, että tieto näistä uusista todistuksista oli sopivalla tavalla sanomien kautta annettava yleisölle.”

Näin jouduttiin tässä harvinaisen sitkeässä oikeustaistelussa siihen mistä oli lähdetty.

KUN TOTUUS VIHDOIN PALJASTUI

Kesti yli 100 vuotta ennen kuin tämä herännäisyyttä ja sen kannattajia aikoinaan repinyt kiistakysymys joutui uudelleen tarkastelun kohteeksi.. Professori Heikki Ylikangas julkaisi vuonna 1983 näytelmän Kolmekymmentä Hopearahaa. Siinä, samoin kuin seuraavana vuonna julkaisemassaan laajassa teoksessa Murtuva Säätyvalta, hän selvitti niitä tapahtumia, joista edellä on tehty selkoa. Hän osoitti ne taustatekijät, jotka aiheuttivat Pohjanmaan papiston luopumisen Niilo Kustaa Malmbergista ja hänen johtamastaan herännäisyydestä. Hän selvitteli myös Niilo Kustaasta levitettyjen huhujen alkuperää. Hän katsoi huhujen saaneen alkunsa Amanda-vaimosta, joka mustasukkaisuudessaan niitä levitteli ja mainitsee myös Sophie Nordenkraftin huhujen mahdollisena levittäjänä.

Nämä kysymykset ovat suuresti askarruttaneet myös 1984 perustettua Nils Gustaf Malmbergin sukuseuraa. Erittäin merkittäviä ovat olleet sukuseuran kunniajäsenen teol.tri Pentti Taipaleen tutkimukset.

Herännäisyyden vaiheita selvitelleiden tutkimustensa yhteydessä hän on sitovasti osoittanut, että edellä mainittu Sophie Nordenkraft –niminen naishenkilö, joka toimi sairaan Amandan seuraneitinä sekä liikkui paljon pappiloissa, oli huhujen määrätietoinen levittäjä. Myös Niilo Kustaasta eronneet papit toimivat perättömien huhujen levittäjinä. Tohtori Taipale on Teologisessa Aikakauskirjassa (n:0 5, 1987) ilmestyneessä kirjoituksessaan ”Alkulähteille” julkaissut otteen Sophien Nordenkraftin kirjeestä rippi-isälleen Alfred Kihlmanille. Kirje on päivätty 18.4.1853. Siinä Nordenkraft syyttää Niilo Kustaan puolisoa, Amandaa, perättömien tietojen antamisesta ja väittää Amandan suorastaan houkutelleen häntä valehtelemaan. Kirjeessään hän myös valittaa sitä, että hänen salaisina kertomansa jutut on otettu täydestä.

Tässä ote Sophie Nordenkraftin ruotsinkielisestä kirjeestä: ”…Den reflection Du gör över mitt nära umgänge med Amanda Malmberg, är till någon del riktig; dock icke i alla. Sannt är det, att jag af henne blef förledad till falskhet, ju icke dermed nog, utan till och med läret att rent af ljuga; till hvilket jag dock icke gaf bifall; men jag insåg ganska väl Amandas falskhet ock det förtröt mig mer än ofta att sådant af Eder andra blef taget för contant, som jag visste var idel tillgjordhet och bedrägeri ock lögn. Dock, är jag af naturen böjd till falskhet…”

Sama ote suomennettuna kuuluu näin: ”…Se johtopäätös, jonka Sinä teet minun läheisestä suhteestani Amanda Malmbergiin on joltakin osin oikea; ei kuitenkaan kaikilta. Totta on, että hän johti minut vääryyden teille, eikä siinä kyllin, vaan jopa opetti minut suorastaan valehtelemaan; johon minä en kuitenkaan suostunut; mutta tajusin oikein hyvin Amandan valheellisuuden ja minua harmitti usein, että Te toiset piditte sellaista totena josta minä tiesin että se oli pelkkää petosta ja valhetta. Toki, olen luonteeltani taipuvainen vilpillisyyteen…”

Näin on siis totuus vihdoin paljastunut, valitettavasti kuitenkin vasta yli sadan vuoden kuluttua itse tapahtumista. Sukumme kantaisä on puhdistettu hänen muistoaan halventavista Biografiseen Nimikirjaan tehdyistä merkinnöistä. Todettakoon kuitenkin, etteivät Nimikirjan tiedot pystyneet koskaan viemään Niilo Kustaan mainetta Pohjanmaan herännäisyyden karismaattisena johtajana.

 
 
 
 
 
 
Nils Gustaf Malmbergin Sukuseura r.y.
Sukuseuran vaakuna
© 2008-2014 Nils Gustaf Malmbergin Sukuseura r.y.